kuvafoorumi

Pakkasta piisaa

2012-02-05T12:22:00.004+02:00

Aamu valkeni lämpömittarin osoittaessa yli kahtakymmentä pakkasastetta. Mietin hetken, lähteäkö, vai jäisinkö sohvan lämpöön. Olin juuri lopettanut luontodokumentin katselun. Ei niitä kuvia sieltä sohvalta oteta, joten kamppeet niskaan ja matkaan.

Aurinko oli noussut hetkeä aiemmin, joten vastavaloa löytyi.

Kova vastavalo aiheutti vaikeuksia valotukseen ja värivirheitä ilmaantui kuviin. Muunto MV- kuvaksi pelasti usean kuvan.

Ei se parikymppiä riittänyt, sillä Siuntion suunnasta löytyi kylmempää.

HeikkiS

Lumen taju

2012-02-03T12:58:00.007+02:00

Sää on taas suosinut kameran ulkoiluttajaa. Pehmeä lumivaippaa peittää maiseman, paksut lumipatjat painavat puiden oksia, aurinko antaa matalalta valonkajoa ja saa hangen kimaltelemaan. Siniset varjot ovat pitkät, pakkasusva pehmentää maiseman.

Ei se silti helppoa ole, lumisen maiseman kuvaaminen. Lumi huiputtaa kameraa valottamaan ali, valotusta on korjattava ainakin pykälän verran. Henkeäsalpaavat maisemat houkuttavat ottamaan liian laajoja kuvia: yksityiskohdat saattavat unohtua, vaikka niistä se kuvien tarina yleensä syntyy.

Valkotasapaino aiheuttaa päänvaivaa. Sinistä tahtoo tulla. RAW-kuva on tässäkin paras ratkaisu: valkotasapainoa voi korjailla mielin määrin.

Kauko Paksula

Vuoden 2012 alkumetrit

2012-01-01T12:38:00.005+02:00

Vuosi 2012 alkoi valoisissa merkeissä; sään puolesta. Joulukuun sateet ovat jääneet vain muistoihin. Keli oli aamusella niin hieno, etten voinut jäädä sisälle. Odotukset korkealla, vaan en sinne ylettynyt.
Ehkä sitä odottaa jotain ihmeellistä, tavoittamatonta, tiedä häntä? Hartaasti ja harkiten kennolle valoa tarjoten päätyy varmaankin parhaaseen lopputulokseen.
Eikö se ole tärkeintä, jos itse on tyytyväinen aikaansaannoksiin? Muista viis!

HeikkiS

Perussäädöistä kuvaajan oikeuksiin

2011-11-26T18:51:00.004+02:00

Kameran perussäädöistä luovaan kuvaukseen, lennokkaista lintukuvista glamour-henkilökuviin, kuvaajan oikeuksista oman kuvakirjan tekoon ja nettikuvien myyntiin.
Näin kulkivat teemat Fotofinlandia-seminaarissa lauantaina. Finalistien työt olivat esillä Sanomatalossa, samalla oli tarjolla aimo annos tietoa valokuvauksesta.

Satapäinen yleisö puolitoistakertaistui ja tunnelma sähköistyi, kun luontokuvaaja-guru Hannu Hautala astui lavalle jakamaan vinkkejään. Valo on kaiken a ja o. Liikkeessä on luontokuvankin sielu – joko sen olemassaolossa tai puuttumisessa. Hautala totesi, että hänen kirjassaan ”Liikettä linnunradalla” ei ollut yhtään terävää kuvaa. Toimi silti - tai juuri siksi.

Pekka Punkari ja Hannu Hautala. Kuva Heikki Simpura

Väri ja huumori antavat luontokuvallekin sisältöä, mutta niitäkin tärkeämmäksi voi nousta oma näkökulma. Näin puhui mies, joka on laskujensa mukaan ottanut lähemmäs puolitoista miljoonaa kuvaa näyttävän uransa aikana.

Valokuvaaja, tietokirjailija Pekka Punkari rohkaisi aloittelijoitakin kameran ”luovien” valikkojen käyttöön. Täysautomaattia parempi ja monipuolisempi on jo kameroiden P-asetus. RAW antaa runsaasti pelivaraa, ja järjestelmäkameran merkittävä etu on mahdollisuus nostaa ISO-herkkyys vaikkapa 1600:aan kuvan pahemmin kärsimättä. Ja värikohinaa on helppo sen jälkeenkin poistaa, hankalimpia ovat ”RGB-finnit” eli värikkäinä rakeina näkyvä kohina.

Luonnonkuvaaja Mika Honkalinna vähätteli asemaansa lintukuvaajana ja esitteli samalla upeita lintukuviaan. Honkalinna totesi digikameroiden muuttaneen luontokuvauksen: ne mahdollistavat sellaisetkin luontokuvat, jotka niukan valon takia olisivat filmiaikana jääneet kokonaan ottamatta.

Sari Uusi-Rauva ja yleisö. Kuva Heikki Simpura

Oikeustieteiden ja valtiotieteiden maisterin Sari Uusi-Rauvan alustus herätti paljon kysymyksiä – kuvaajan oikeudet kiinnostavat. Kaikkialla, mihin yleisöllä on vapaa pääsy saa kuvata. Kuva ei saa loukata kohteen yksityisyyttä. ”Kuvaaminen kielletty” –kyltti tavaratalon tuulikaapissa ei perustu mihinkään lakiin. Koulun pihalla saa kuvata – perusopetushan on julkista. Päiväkodin pihalla on syytä olla jo varovaisempi – julkisuus- ja tekijänoikeuslainsäädäntö on mutkikas.

Mutta itse Fotofinlandia. Kilpailuun osallistuviin töihin voi tutustua vielä muutaman päivän. Yleisöäänestys osoitteessa: http://www.fotofinlandia.fi/ehdokkaat
päättyy 29.11.2011 klo 24.00.

Kauko Paksula

Jäätyvää

2011-11-20T18:25:00.004+02:00

Koitti ensimmäinen kirkas pakkaspäivä, joten lähdimme naisissa tutkimaan ympäristöä. Huurteinen nurmi rouskui jalkaimme alla ja jäätyvä järvi veti meitä puoleensa. Näinpä löysimme itsemme kotoisan järvemme rannoilta kera kamerain.

Onneksi emme ottaneet pilkkivälineitä mukaan, sillä riite ei välttämättä olisi meitä hentoisiakaan naisia kantanut, ainakaan samanaikaisesti. Mutta ei hätää, löysimme rannalta muuta saalista, kuvasaalista.

Miten hyytäviltä tuntuvatkaan alkavan talven ensi pakkaset, mutta uhmakkaasti vietimme tuntejä sään armoilla sormet kameraan kangistuneina, kunnes valo haipui.

Jäätutkijat LKL ja MMM

Näyttely avattiin

2011-10-24T18:18:00.007+03:00

Lohjan Kameraseuran näyttely esittelee tällä kertaa - pitkästä aikaa - vapaita aiheita. Kuvia on 30, kolme kuvaa kultakin kuvaajalta. Aihe on vapaa, mutta jokaisen kuvaajan kuvat kertovat oman eheän tarinansa.

Seuran näyttely on myös ensimmäisen kerran digiaikana toteutettu vanhaan kameraseuratapaan sikäli, että jokainen on vedostanut tai vedostuttanut omat kuvansa.
Kuvissa on maisemia ja vanhoja taloja, eläimiä, ihmisiä kotimaasta ja Afrikasta, vesibalettia ja flamencoa.

Kameraseuran näyttely on esillä Lohjan pääkirjaston galleriakäytävällä 24.10.-12.11. kirjaston aukioloaikoina.

KaukoPaksula

Akustiikkaa iholla ja apinanhäntä kainalossa

2011-09-29T20:45:00.007+03:00

Karjaan galleriZEBRAssa kannattaa käydä. Valokuvia laajalla kirjolla mielenkiintoisissa näyttelyissä, puolentoistakymmentä näyttelyä vuodessa. Torstaina avattiin kaksi kiintoisaa näyttelyä, Nina Sivénin ”Akustiikka iholla” ja Pipa Nikulan ”Apinanhäntä kainalossa".

Nina Sivén on Sellosalin, Espoon Leppävaarassa sijaitsevan kamarimusiikkisalin valosuunnittelija ja valokuvaaja. Sali on tunnettu hyvästä akustiikastaan, nyt Sivén tuo esittävän taiteen esille valokuvina. Kolmekymmentä intiimiä ja värikästä hetkeä Sellosalin näyttämöllä, taiteilijoita oopperaesityksistä J.Karjalaiseen.
”Esittävää taidetta ei kuitenkaan voi taltioida, se on koettava hetkessä. Kuvaajan näkökulma on rajattu ja henkilökohtainen, mutta se antaa värikkään ja intiimin kuvan konserttisalin toiminnasta”, sanoo Nina Sivén.

Pipa Nikulan kuvat ovat Etelä-Intian Karnatakasta ja Keralasta. Mukana valokuvissa seikkailevat ”apinat häntineen, kalastaja verkkoineen ja muut ihmeet, jotka saivat minut pysähtymään.” Nikula on toteuttanut aikaisemmat näyttelynsä perinteisellä mustavalkotekniikalla, nyt hän on ” apinan uteliaisuudella ja leikkimielisyydellä” tehnyt ensimmäisen digikuvanäyttelynsä.

Kauko Paksula

Meiko

2011-09-14T22:32:00.002+03:00

Kävimme leon kanssa meikon luonnonsuojelualueella. Ongelmia riitti aika paljon, oli hirvikärpäsiä, itikoita ja kosteikkoja. Näistä huolimatta päästiin tränuhals lammelle.

Valaistusolosuhteet oli mitä oli, katsoin parhaimmaksi koittaa hdr vaihtoehtoa, hankalaa hankalaa mutta yriettävä on. Pienen kuvaussession jälkeen hieman evästä ja tämänjälkeen lisää kuvaamista.

Alkoi tulla hämärää ja kohta tulisi pimeää, aletaan miettimään paluumatkaa, sitähän on useampi kilometri. Lisää evästä ja lähetään takaisin pimeässä metsässä, samat ongelmat kuin tultaessa, paitsi että reitti oli hieman erilainen, jouduttiin ylittämään oja, saattaa kuulostaa helpolta mutta se oli kaikkea muuta. No selvittiin sentään kuivin jaloin. Autolle saavuttua katsoin gps laitteesta paljonko tuli matkaa, 6,7 Km, josta puolet pimeässä metsässä. Haastavaa toimintaa sanoisinko.

T:Jyrki

The Culture 2011 Tall Ships Regatta

2011-08-30T12:25:00.008+03:00

Tapahtuma järjestettiin Turun kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi. Aurajoessa oli nähtävänä kolmisenkymmentä purjealusta, mm. maailman suurin purjealus Sedov ja Shtandart, kopio 1700-luvun Pietari Suuren laivaston fregatista.
Olen ollut usein kuvaamassa Tall Ships Races kilpailuja Kotkassa ja Turussa, niinpä regatta oli nähtävä.

Kun paljon ihmisiä on liikkeellä, kuvattavaa tapahtumaakin on paljon. Laivoja kuvattaessa on ongelmana, että yleisöä on edessä peittämässä kuvauskohdetta. Kannattaa lähteä aamulla ajoissa, kun yleisöä on vielä vähän. Samalla tutustuu laivaelämän aamutoimiinkin.
Laivan kannella ja sisällä on laajakulmainen objektiivi paikallaan ja rannalla pieni tele. Kun pyrkii mahdollisimman laajaan terävyysalueeseen, liike- ja laukaisuepäterävyys on vaanimassa, varsinkin vähänkin varjoisemmassa paikassa. Hieno tilaisuus opiskella valokuvausta.

Taustalla maailman toiseksi suurin purjealus, 113 metriä pitkä nelimastoparkki Kruzenshtern ja edessä fregatti Shtandart.

Purjealus on köysikauppiaan unelma. Shtandartn köysistöä.

Valitettavasti purjeiden paraatia ei tänä vuonna nähty Airistolla kapean väylän ja vastatuulen takia.
Shtandart moottorivoimin lähdössä Gdyniaan.

Vuonna 2013 Tall Ships Races kilpailu on Helsingissä ja todennäköisesti 2017 Turussa.

Erkki Järvinen

Kamera Suomenlinnassa

2011-08-21T13:32:00.007+03:00

Hieno elokuinen lauantaipäivä, upea loppukesän meri, hyviä luentoja valokuvauksesta, kuvaamista ja keskustelua kuvista. Kameraseuran, helsinkiläisen 90-vuotiaan järjestön ”Kamera Suomenlinnassa” –tapahtuma täytti odotukset.

Jussi Aalto, seuran jäsen vuodesta 1965 kutsuttiin nyt kunniajäseneksi. Aalto loi sanoin ja kuvin mielenkiintoisen katsauksen paitsi omaan uraansa, myös Kameraseuran ja koko suomalaisen valokuvauksen historiaan.
Martti Lintunen on tehnyt mittavan työn. Toisin kuin Jussi, hän ei ole koskaan kuulunut mihinkään kameraseuraan, eikä koskaan ole ”harrastanut valokuvausta”. Hänen isänsä oli valokuvaaja, hänen isoisänsä oli valokuvaaja, ja hänen isoisänsä isä oli valokuvaaja. Muita neljännen polven valokuvaajia ei Suomessa ole, sanoi Martti – paitsi hänen pikkuveljensä. Lintusen kuvaesitys herätti ajatuksia ihmiselosta, kuvasta ja kuvallisesta kulttuurista eri puolilla maailmaa.

Luentojen välillä porukka jalkautui kolmeen kuvauskohteeseen eri puolilla saarta. Saimme oppia miljöömuotokuvauksesta Suomenlinnan holveissa, opettelimme valomaalausta ja kuvasimme maisemia valleilla.

Kuva: Heikki Simpura

Halukkaat saivat vielä Peter Forsgårdin arvion päivän aikana kuvatusta otoksestaan. Mielenkiintoisia ja niin erilaisia kuvia olivat osallistujat ottaneet. HeikkiS piti Lohjan kameraseuran lippua korkealla ja sai ylistävät arviot valleilla kuvaamastaan otoksesta. Itse en kritisoitavaksi tällä kertaa uskaltautunut.

Kauko Paksula

Iltamat Kässän talolla

2011-08-11T18:09:00.007+03:00

Virkkalan "oma poika" Viktor Klimenko esiintyi eilen Kässän talolla. Yleisömenestys oli taattu. Väkeä alkoi saapua paikalle yli puolituntia ennen esityksen alkamista.

Kuvaaminen oli harvinaisen vaikeaa vallitsevien valaistusolosuhteiden vuoksi. Loisteputkia oli erisävyisiä, oli halogenia ja ikkunoista tulvi hiukan luonnonvaloa sekaan. Siinä sitä säätämistä riitti Lightroomissa. Mitenkähän olisi käynyt, jos en olisi ottanut RAW:ia. Itkua varmaankin tuhertaisin.

HeikkiS

Hämärä vyöhyke

2011-07-20T19:56:00.006+03:00

Käytiinpä HeikkiS:n kanssa katsomassa Hannes Heikuran näyttely (Dark Zone / Hämärä vyöhyke, Helsingin Taidemuseo 17.6.–4.9.2011). Eipä ole näyttelyä turhaan kehuttu.

En muista vaikuttavampaa valokuvanäyttelyä, en ainakaan viime vuosilta. Heikura vie katsojan mystiselle matkalle. Kuljetaan Helsingin arkisilla ja tutuilla kaduilla. Pelkistetty, tummanpuhuva, oivaltava kerronta luo tutuilta kulmilta ajattoman kuvan ihmisistä ja kaupungista. Heikuran kuvissa on vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen vaihtelu häivytetty lähes näkymättömiin. Jokaisessa kuvassa on läsnä syvä yksinäisyys.

Heikura kuvasi näyttelyään vuoden. Hän ei juuri poistunut Kampista ja Töölöstä. Kuvissa on yön tummuus, mutta monet niistä on kuvattu keskellä kirkkainta kesäpäivää. Ylioppilaslehden haastattelussa hän perusteli tätä sillä, että halusi tarkovskilaisittain luoda ajattoman ja paikattoman tilan – vyöhykkeen, joka ei ole Helsinki, mutta voi olla.

Haastattelussa Heikura myös sanoi: ”Mä olen tyytyväinen, jos ihminen menee tuohon näyttelyyn ja tulee vähän erilaisena takaisin. Tärkeintä on, että tuntee jotain.” Kylmäksi näyttely ei todellakaan jätä.

Kauko Paksula

Torronsuo

2011-07-12T20:08:00.005+03:00

Kävimme leon kanssa torronsuolla, lähtö oli illalla ja paluu aamulla. Tosin lähtö meni myöhäiseksi sattuneesta syystä.

Suolle kun saavuttin niin ensin mentiin lintutorniin, eipä juuri mitään ihmeellistä, toisen tornin kanssa vielä heikommin, kuvasaalis jäi melko heikoksi.

Sitten ruokailut ja muutama tunti unta autossa.

Aamukolmelta ylös ja pika-aamiasen jälkeen suolle. Kuljettin pitkospuita pitkin ja maisema oli todella kaunis, ehkä liiankin kaunis.

No hdr kuvaa ja panoraamaa tuli, ehkä se oli sen väärti, mene ja tiedä.

T:Jyrki

Juhannus

2011-06-25T11:28:00.006+03:00

Juhannus oli optimi juhannus, ei satanut, eikä ollut kylmää, hyttysiäkin verrattain vähän alkukesään verrattuna. Ohjelmaan kuului tietysti juhannuskokko, joka kuulema poikkesi edellisistä neljästäkymmenestä vuodesta sillä, että se oli siirretty muutamia metriä keskemmälle kenttää, koska metsä oli lähentynyt kokkopaikkaa.

Paras paikka juhannuksen viettoon on tietysti nuotiopaikka kotipihassa. Siellä maistui ruoka todella, johtuen ehkä kevyestä päivällisestä. Ruuan lisäksi oli hauskaa juttuseuraa ja illan hämärtyessä yöksi kuului järveltä jonkun vesilinnun ääniä, sitten kuulin elämäni ensimmäisen kehrääjälinnun surinaa, tai ainakin niin minulle kertoi kyseistä lintua aiemminkin kuullut mieheni. Myöhemmin vielä lähistöllä asuvat supit rääkyivät jossain. Aamuaurinkoa odottelimme, kun linnut virittivät laulujaan, mutta punainen aamurusko peitti pohjoistaivaan (joka ei taitamattoman kameraan oikein tallentunut) ja vettä alkoi tipahdella; oli siirryttävä sisätiloihin ja nukkumaan.

Aamu aukeni sateettomana ja aurinkokin alkoi ilahduttavasti paistaa ja niin me sateensuojaan kömpineet saatoimme astua aurinkoon ja valoon.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

Merja M

Bunkkereita

2011-06-19T15:42:00.006+03:00

Hain hieman erikoisempia kuvauspaikkoja, niiden löytäminen on erittäin vaikeaa. Geokätköilijöillä tuntui olevan näitä vinkkejä paljonkin, katsottin sitten paikkoja ja valittiin sopivia. Kaksi bunkkeriä kantatie 51 varrella.

Lauantai illalla sitten lähdettin yhden geokätköilijän kanssa katsomaan näitä.

Ensimmäinen bunkkeri oli hajonnut aika pahasti. Tilaakin olisi saanut olla enemmän, tai sitten se ultralaajakulma. Panoraama sai kelvata. Valaistuserot olivat aika pahoja ja kuvatessa ajattelin että tuleekohan tästä mitään, no kuitenkin jotain tuli kameran kortille.

Toinen bunkkeri oli melko lähellä, hieman paremmassa kunnossa mutta hajonnut sekin jonkinverran. Kapusin siisään ahtaasta kolosta, piti kontatakkin. Itse kuvaaminen menikin hankalaksi, valaistuserot hirmuisia ja tilaa ei juurikaan ole. Ajattelin sitten hdr mahdollisuutta, enään ongelmana kameran saaminen pieneen ikkunaan, jalusta kiinni ikkunan alla olevaan rautaan pakkaushihnalla ja eikun kuvaamaan. Valaistuseroista johtuen hdr lähdekuvien ottaminen meni vähän hankalaksi, -3,3ev ja +3ev ääripäät ja tuohon vielä väliin kuvia.

Kotona sitten katsomaan mitä tuli ja koostamaan kuvia, tuliko niistä mitään, päättäkää itse.

Jyrki

Heikit kuvaamassa

2011-05-27T08:44:00.008+03:00

Keskiviikko aamu valkeni pilvisenä, mutta poutaisena. Yhdeksän maissa kalusto kulkuneuvoon, ja Seppäsen Heikkiä hakemaan. Säätiedote lupasi epävakaista, aurinko ehkä pilkottaisi, saattaisi muutama sadepisarakin maahan pudota.
Kopparnäsin rantakalliot olivat ensimmäinen kuvauskohteemme. Pilvipoutainen ja tuulinen sää odotti meitä rannassa. Kaima oli varautunut matkaan paremmin, kuin minä, joka olin jättänyt villapaidan kotiin. Pitkiä alushousuja molemmat kaipasimme. Oli tultava toimeen niillä asusteilla, jotka olivat matkassa.
Tunnin verran saimme nauttia poutasäästä, ennenkuin sade yllätti. Grillikatoksen suojassa keskustelu rönsyili valokuvauksen tekniikan, ja kuvankäsittelyn välillä.
Sade jatkui, ei kovin runsaana, mutta hiukan häiritsevänä, joten suunnistimme kahville läheiselle huoltoasemalle.
Kotiin mennessä poikkesimme Sjundbyyn linnan maisemiin. Joki ei enää tulvinut keväiseen malliin. Sieltäkin tarttui kennoon muutama otos, ei kuvia kummoisempia.

HeikkiS

Rannan kuvat: Heikki Seppänen
Sjunbyyn kuvat: HeikkiS

LOHJAN KESÄ

2011-05-16T12:03:00.007+03:00

Lohjan Kameraseuralaiset kuvasivat kesällä 2010 paikkakunnalla järjestettäviä iltamia, sekä Museon pihapiirissä Picnik-konsertin.
Kuvista pystytettiin näyttely Lohjan Pääkirjaston Galleriakäytävälle. Näyttelyyn voi tutustua kirjaston aukioloaikoina 28.05. saakka.
Kuvaukset jatkuvat tämän kesän iltamien merkeissä.

HeikkiS

Karnaistenkorpi 2

2011-04-22T20:11:00.004+03:00

Kävimme pääsiäisen alla HeikkiS:n kanssa katsastamassa, miten Karnaistenkorpi on selvinnyt talvesta. Hyvin näkyy selvinneen, mitä nyt puuta oli nurin enemmän kuin viimeksi. Ja kevätpäivä oli upea: aurinko paistoi, kosteikot kimelsivät, linnut suorastaan karjuivat.

Objektiiveja tuuletettiin kolmisen tuntia. Kortille tarttui kuvia, mutta edelleen mietimme, miten korpea lähestyisi. Metsän hämäryys ja tunnelma on talletettava taiten, luonnon rehevyys haastaa kuvaajan. Maineikas luontokuvaaja Ansel Adams kuulemma joskus siisti kohdettaan sahoin ja kirvein, siihen ei Karnaistenkorven kuvaajan pidä ryhtyä.

Kauko Paksula

Terveisiä Utöstä!

2011-04-17T20:30:00.004+03:00

Kävin menneellä viikolla Utössä. Saari ylitti kaikki odotukset karulla kauneudellaan.

Suljin lauloi 544 kertaa, mutta valokuvausmielessä laajat näkymät, aava meri ja ihmisen pienuus mahtavan luonnon keskellä osoittautuivat odotettua haastavammaksi kohteeksi.

Utöstä ja kuvaamisen vaikeudesta lisää keskiviikon kerhoillassa.

Kauko Paksula

Kevät etenee

2011-04-10T18:25:00.005+03:00

Lähdimme perjantaina iltapäivällä Iso-Herttuan Sakarin kanssa katsastamaan kevään etenemistä. Ilma oli harmaanpuoleinen, joten kameran kennolle suotuisa.
Sjundbyn linnan kupeessa virtaava Siuntion joki tulvi mahtavasti. Muistelisin sillankupeessa olevan voimalaitoksen hoitajan kertoneen joessa virtaavan kevättulvien aikana yli 30 kuutiota sekunnissa.
Aikamme ihailtuamme suunnistimme kohti Pikkalaa. Itäisen- ja Läntisen Kuninkaantien välillä olevalla sillalla ei tulva tuntunut miltään. Saimme seuraksi pari "sillanvartijaa", jotka osoittautuivat ystävällisiksi, eivätkä hotkaisseet meitä suihimme, joten pääsimme onnellisesti kotiin.

HeikkiS

Tulostuskurssi

2011-03-27T18:10:00.003+03:00

Lauantaina Lohjan Kameraseura järjesti tulostuskurssin. Oppimishaluisia oli paikalla niin runsaslukuisasti, etteivät sormeni ja varpaani riittäneet laskettaessa osallistujia. Puolet porukasta oli Vihdin suunnalta.
Sakari Mäkelä Kameraseurojen Liitosta perehdytti meidät tulostuksen saloihin. Useille asiat olivat uutta ja ihmeellistä, joillekkin niksit olivat jo aikahyvin hanskassa. Taisi kuitenkin jokainen saada lisää varmuutta tulostukseen.
Kiitokset Sakarille kurssista, ja Eevalle kahvituksesta, jota ilman emme olisi jaksaneet yli viittä tuntia keskittyä kurssin antiin.

HeikkiS

Kolmenkisa 2011

2011-03-21T12:16:00.003+02:00

Kolmen kisaa on käyty jo 25 vuotta, mutta tulosten julkistaminen järjestettiin nyt ensimmäisen kerran kaikille avoimessa tilaisuudessa, Lohjan kirjaston Järnefeltsalissa. Kirjasto, Karkkilan-, Vihdin-, ja Lohjan kameraseurat esittelivät toimintaansa. Kisan aiheena oli kontrasti. Taas nähtiin, että valokuvakilpailun aiheen voi tulkita hyvin laajasti. Heli Nurmi toimi tuomarina ja valitsi voittajakuvat. Vihti voitti tämänvuotisen kisan, Lohja oli kakkonen ja Karkkila kolmas.

Eki

Karnaistenkorpi

2011-03-08T17:06:00.005+02:00

Lämpötila vähän plussan puolella. Tuuli etelälounainen, olisiko metriäkään sekunnissa. Tutustumme Karnaistenkorven hienoihin maisemiin maaliskuisena tiistaina HeikkiS:n johdolla.

Kennolle annettaan valoa harkiten, suljin räpsähtelee kummallakin kai satakunta kertaa muutaman tunnin vaelluksen aikana. Sitäkin enemmän käytämme aikaa sen pohtimiseen, miten Karnaistenkorpea pitäisi valokuvausmielessä lähestyä, miten se parhaiten avautuisi kuvaajalle. Projektin aihe: Karnaistenkorpi aamusta yöhön, Karnaistenkorpi keväästä talveen?

Karnaistenkorpi on hieno luontoalue Lohjan kaupungin luoteispäässä. Komeita kalliojyrkänteitä ja rauhaisia laaksoja. Lahopuuta on paljon, pystyssä ja pitkällään. Metsälammet ja purot koristavat vaihtelevaa maastoa. Urbaanieläjää lohduttaa, että moottoritie on laavupaikalta vain 51 metrin päässä, tosin suoraan alapuolella.

Korpi on täynnä puuta, nuorta ja vanhaa. Kuvaajalle riittää haastetta: miten tästä runsaudesta poimii sen oleellisen. Karnaistenkorpea kannattanee lähestyä pala kerrallaan, eri vuodenaikoina. Varhainen kevät ja alkukesä lienevät otollista aikaa; valo siilautuu runsaan puuston läpi, lehtokasvit ovat puhkeamassa kukkaan. Valkohäntäpeuran tai tikan voisi saada etsimeen, mutta ilveksiäkin korvessa liikkuu.

Kauko Paksula

Kolmenkisa

2011-03-03T12:09:00.003+02:00

Kamerataivas

2011-02-21T12:57:00.005+02:00

Kameraseurassa on virinnyt ajatus tehdä kuvaus- ja museoretki Suomen Kameramuseoon. Museo sijaitsee Pohjois-Hämeessä Virtain Killinkoskella, 295 km Lohjalta. Museo on ”Kamerataivas”, onhan se käytöstä poistuneiden kameroiden ”taivas”, ja toisaalta todellinen ”taivas” kaikille vanhoista kameroista kiinnostuneille.

Suomen Valokuvahistoriallisen Yhdistyksen museo toimii Killinkosken Wanhassa Tehtaassa. Kokoelmassa on yli 3000 valokuvaukseen ja elokuvaan liittyvää esinettä.

Itse rakennus on vuonna 1908 valmistunut nauhatehdas, arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema suojelukohde. Vanhoista tehdastiloista on Kyläyhdistys kehittänyt matkailukohteen, joka heijastaa maaseudun keskellä harvinaista yli 100-vuotiasta teollisuusperinnettä. Kesäisin Wanhalla tehtaalla käy noin 20 000 matkailijaa ympäri Suomen.

Museolla on kokoelmiensa lisäksi myös valokuvanäyttelyitä. Kesäkuussa on esillä Heimo Harjun retrospektiivinen näyttely hänen kilpailuissa ja näyttelyissä sekä kotimaassa että maailmalla menestyneistä kuvistaan. Heinäkuussa on vuorossa Aulis Nyqvistin näyttely, jonka tarkempi aihe ei ole vielä tiedossa. Elokuussa esillä on Esa Kivivuoren arkkitehtuurikuvia ja syyskuussa esittäytyy loviisalainen Ari Haimi.

Valokuvahistoriallinen yhdistys järjestää Killinkoskella myös koulutusta. Heinäkuussa on viikon mittainen henkilökuvaustyöpaja, jonka vetää Jussi Aalto. Toinen kurssi on ison kameran eli laakafilmin käyttö- ja kuvauskurssi. Vetäjäksi on tulossa Kalervo Ojutkangas. Ajankohta ja yksityiskohdat ovat vielä auki.

Killinkosken kylällä voi yhdistyksen puheenjohtajan mukaan vapaasti kuvailla, sillä ihmiset ovat jo hyvin tottuneita kameramiehiin ja -naisiin. Retken yhteydessä tarjoutuisi myös muita otollisia kuvauskohteita. Killinkoskelta vähän lounaaseen sijaitseva Soininkylä on arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö, jonka kyläraitin varrella on vanhaa, osin 1700-luvulta peräisin olevaa talonpoikaista rakennuskantaa.

Torisevan rotkojärvet ovat matkan varrella kuljettaessa Virroille Ruoveden kautta. Reitille osuu myös Helvetinkolu, johon tosin on muutama kilometri kävelyosuutta.

Kamerataivas on auki kesäkuun alusta syyskuun loppuun. Aukioloajat ovat arkisin 10 - 17, lauantaisin 10 - 14 ja sunnuntaisin 12 – 17. Syyskuussa aukiolossa on rajoituksia.

Killinkoskella voi kesäaikana majoittua vaatimattomasti mutta edullisesti. Kyläyhdistyksellä on käytössään kaksi vanhaa puutaloa tehtaan vierestä. Majoitus edellyttää omien makuupussien käyttöä.

Kauko Paksula

Penkkarit Lohjalla

2011-02-18T15:09:00.008+02:00

Kylmää piisasi, kun abit aloittivat penkkaririehan Lohjalla. Mäkeä laskettiin urakalla, jonka jälkeen seurasi kylmää kyytiä kuorma-autojen lavoilla.
Laskutyylejä ja asuja oli moneen makuun. Tulipa joku miekkonen vähissä hepenissä, tosin taisi ilmeestä päätellen palella aikalailla.
Ei tainnut muillakaan paikkakunnilla sen lämpimämpää olla. Hauskaa tuntui kuitenkin olevan.

HeikkiS

Minäkin olin siellä...

2011-02-06T18:39:00.008+02:00

Meinään talviriehassa. En toki laskenut mäkeä, sillä kroppani ei olisi sitä röykytystä kestänyt. Nuotion ääressä makkaraa paistettiin urakalla, päälle kahvia hörpättiin.
Tosi mukava lauantai iltapäivä. Kiitokset Katalle, Merjalle ja Ristolle, kun saimme tulla luoksenne.

HeikkiS

Kameraseuran talvirieha

2011-02-06T17:21:00.012+02:00

Kameraseuran talvirieha Runebergin päivänä kokosi porukan Outamonjärven kupeeseen. Aluksi pääsi tutustumaan päivän vanhoihin karitsoihin, sitten mentiin mäkeen. Kumparemäen alastulossa oli monia tyylejä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joita oli lähes jokainen vuorollaan kuvaamassa. Välillä mentiin laavulle syömään eväitä ja taas laskettiin mäkeä. Ja kun kameraseuralaisia kerran on paikalla, kamerat räpsyivät tiuhaan ja etsimet löysivät aina jotain mielenkiintoista. Hauskaa oli, sen tuntee vieläkin kropassaan.

Terveisin sihteeri MMM

Talven riemuja

2011-01-04T13:59:00.007+02:00

On hauskaa, että Suomessa on taas kunnolla lunta. On päässyt hiihtämään ja laskemaan mäkeä, kuten juuri tänään minä pakkolomalainen ja tyttäreni joululomalainen. Pakkasta oli reilut -15, mutta kyllä mäessä tarkenee. Sormetkaan eivät hyytyneet, kun vaihdoimme kuvaaja aina välillä.

MMM

Uudenvuoden kuva

2011-01-02T13:23:00.007+02:00

Ajattelimpa ottaa kuvan kaupungin keskustasta uudenvuodeniltana, tosin olen yrittänyt samaa jo aijemminkin, ilman mainittavaa tulosta. Menin illalla jäälle, liessaaren edustalle. Ongelmia tuli, vettä jäällä eikä näkymä keskustaankaan näyttänyt ihan parhaimmalta mahdolliselta.

Jalusta pystyyn ja pitkä putki kiinni kameraan, eikun kuvaamaan. Tulihan siinä koitettua eräskin aika/aukko/iso yhdistelmä, samoin valkotasapaino oli vähän arvontaa, no koekuvilla noista selvittiin.

Otin sitten muutamaa panoraamaa varten lähdekuvat ja hieman arvelutti mitä tuli, kameran omalta näytöltä katsottuna ei oikein näe mitä kuva on oikeasti.

Kotona sitten koostamaan, koosto-ohjelma temppuili eikä suostu kirveelläkään kokoamaan panoraamaa automatiikalla, käsihommiksi meni. Lopulta panoraama oli valmis ja kaipasi vielä hieman käsittelyä, vahvistin värejä kuvankäsittelyohjelmassa ja tulos alkoi näyttämään jo joltakin, päättäkää itse oliko se sitten sitä.

JyrkiK

Ps. Kuvasta saa suuremman versio napauttamalla

Jouluja

2010-12-20T18:42:00.003+02:00

Hyvää Joulua kaikille

T ;>) Jarmo

Lohjan Kameraseuran vuosikilpalu 2010

2010-12-10T17:33:00.010+02:00

Taas oli se aika vuodesta, jolloin käytiin tiukka vääntö seuran "parhaan kuvaajan"tittelistä. Arvostelijana toimi kuvataiteilija Katja Närhi. Kaikki eivät tietenkään olleet tyytyväisiä tulokseen, mutta oli yksi joka loisti kuin Naantalin aurinko: Rokan Jarmo oli jollain ihmetavalla saanut aikaan semmoisia teoksia, jotka miellyttivät tuomarin silmää. Onnittelut Jarmo!
Katja antoi kommentit kuudesta parhaiten sijoittuneesta, ja kun hänellä ei ollut ihan tulenpalava kiire pikkujouluihin, saimme palautetta muutamasta muustakin palkintosijoiden ulkopuolelle jääneestä kuvasta. Oli virkistävää saada arvostelijaksi kuvataiteilija, jolla on kokemusta monelta taiteen alalta.
1. "Legenda" Jarmo Rokka 2. "Juhannus 2010" Jarmo Rokka 3. "Talvivalossa" Alpo Aaltonen 4. "Talvinen Meri" Heikki Simpura 5. "Kolme Sukupolvea" Toivo Igo 6. "Saku Sienellä" Jarmo Rokka. Siinä tulokset. Ensi vuonna näytämme Jarmolle "kaapin paikan".

HeikkiS

Salmen Jaskan näyttelyssä

2010-11-25T17:54:00.006+02:00

Jaska ei kunnioittanut perinteitä, vaan piti tänä vuonna toisenkin näyttelyn kotonaan. Lupasi kyllä ettei tulevina vuosina ryhdy yhtä yltiöpäiseksi, katsotaan pysyykö päätöksessään.
Kävimme seuran puitteissa katsomassa, josko Jaska itse noudattaa meille opettamiaan juttuja: sommittelusta ja värien merkityksestä. Kyllä näytti noudattavan oppejaan.
Keskustelu rönsyili maalaustaiteen ja valokuvauksen välille, joskus poikettiin muillekkin poluille. Kyllä on sanottava, kertaus on opintojen äiti, niin paljon tärkeitä, unohtuneita juttuja palasi mieleen kuunnellessa Jaskan jorinoita.

HeikkiS

Salamakuvauskurssi pikkusalamoilla

2010-10-25T19:04:00.009+03:00

Viime lauantaina oli Lohjan Kameraseuran järjestämä kurssi käsisalamoiden mahdollisuuksista. Kurssi alkoi lupaavasti. Alustajaa ei näkynyt, kylläkin vartioimisliikkeen kaveri ilmaantui. Nuorisotiloista vastaava oli unohtanut kertoa kurssistamme vartioimisliikkeeseen, vartija kävi katsastamassa, mikä oli tilanne. Tilanne selvisi puhumalla, eikä poliisia tarvittu. Alustajakin löysi perille, joten kurssi pääsi käyntiin ajallaan.
Jyrki Vesa on aikaisemmin työskennellyt pelastuslaitoksen palveluksessa, kouluttautunut ammattikuvaajaksi, ja kouluttajaksi. Kurssilaisia kertyi paikalle senverran, jotta sormet eivät riittäneet, vaan oli otettava varpaatkin mukaan laskutoimitukseen. Suurin osa oli omasta seurasta, mukaan tuli myös Vihdin Kameraseuran jäseniä.
Kaikki tuntuivat olleen innostuneita saamastaan opetuksesta. Aluksi ilmeni pientä paniikinpoikaista, koska valkotasapainon käsisäätö tuntui monesta vaikealta, johtuikohan siitä, että kameran manuaali oli jäänyt lukematta. Ei mikään ihme, sillä usealla oli ko. kamera ollut vasta vuoden- puolitoista. Kameran oman salaman tehonsäätö tuotti myös pientä päänvaivaa. Kaikki kuitenkin selvisi ajallaan.
Kyllä niillä pikkusalamoilla pystyi ihmeellisiin tekoihin, käyttäen erillisiä infrapunalaukaisimia, taikka kameran omaa langatonta systeemiä.Ehkä saadusta opetuksesta syntyy kipinä käyttää salamoita lisä- ja tasoitusvaloina.

HeikkiS

Muotokuvat: HannuK
Tilannekuvat: HeikkiS

Lisää purinsuota

2010-10-17T22:37:00.007+03:00

Kuten edellisessä kirjoituksessa mainitaan, tuli todellakin käytyä purinsuolla.Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, jalka kävi todellakin aika syvällä välillä mutta mitäs pienistä.

Itse asiaan...

Heikki mainitsi valaistusolosuhteista, eipä ne kummoisia olleet ja pitihän sitä keksiä jotain kivaa. Muutama koekuva ja tulokset olivat lähinnä tasaisen harmaata, eipä sellaisilla kuvilla ole mitään käyttöä, ei kukaan halua edes katsoa niitä 3 sekuntia pidempään. Ajattelin sitten hdr mahdollisuutta ja se näytti toimivan, tosin tulokset näki vasta kotiintulon jälkeen kun valmiit kuvat oli koostettu, riskinotto kannatti.

Otin myös muutaman panoraamakuvan, tulokset jotenkin latteita koostamisen jälkeen. Kuvankäsittelyohjelmalla hieman värien vahvistusta ja tulos parani huomattavasti. Ehkäpä pyöröpolarisaatiosuodin olisi auttanut, mikä kävi myös mielessä siinä kuvatessa, eipä tullut laitettua, olisko sittenkin kannattanut?

Lopuksi hieman asiaa kuvaamisen tekniikasta. Mukana oli kaksi objektiiviä, 14-54 ja 50-200. Polttovälit pitää kertoa kahdella jos haluaa vastaavuuden "täysikennoista" vastaavaksi. Jotenkin se laajakulmaisempi putki tuntuu sopivan paremmin lampien ja muiden maisemakuvien ottoon, koskee myös panoraamakuvia. Pitkää putkea ei tullut käytettyä juurikaan, mitä se nyt oli rungossa kiinni, mutta mitään järkevää kuvaa ei tullut. Toki pitkät telet ovat hyviä jos haluaa kuvata lintuja, mitä suolla yleensä onkin, tälläkertaa niitä vain ei ollut.

JyrkiK

Ps. Kuvista saa suuremmat versiot napauttamalla.

Pojat jälleen suolla

2010-10-17T17:58:00.006+03:00

Samat "pojat" kun viimeksi seikkailivat suolla, lähtivät uudella reissulle. Toki eripaikkaan kuin viimeksi. Matka suuntautui tälläkertaa Purinsuolle Tammelaan, tai ainakin sinnepäin. En ollut ennen kuullut moisesta paikasta. Leo oli siellä käynyt joskus dia-aikana. Löydettiin hyvin perille, kiitos Jyrkin GPS suunnistuksen. Leokin muisteli miltä reitti näytti silloin kauan sitten; oli puut kasvaneet senverran, että maisema ei ollut ihan tutunnäköinen. Perille sentään päästiin.
Lunta oli suolla siellä täällä, pieninä pläntteinä. Ilma ei oikein suosinut, turhan pilvistä. Kameran kenno toki piti ilmasta, ei ollut suurensuuria kontrastieroja. Suon keskellä oli pieni saareke, jonne voisi vaikka ensikeväällä pystyttää teltan, jos vaikka aamusella kurjet ja teeret käyskentelisivät lähietäisyydellä.
Taitoa suolla liikkuminen vaatii, sillä Jyrki ja minä upottiin parikertaa polvea myöten suohon, Leo vanhana suokävelijänä meni kuin kuivalla kankaalla.
Pikkaisen se aurinkokin näyttäytyi sillointällöin, saaden kuviin hiukan ilmettä.
Kuka sen kissanhännän nostaa, jos ei itse. Täytyy tässä kehua itseään. Jyrki arvuutteli matkaa, jonkä rämmimme suolla. Itse hän veikkasi 3,5-4 km, Leo 4 km, itse tiesin matkan pituuden, koska olin laskenut askeleeni, joten sanoin 4,6 km. Jyrki kaivoi taskustaan Gepsin, joka osoitti matkan pituudeksi 4593m. Laskuni oli tainnut mennä silloin sekaisin, jolloin upposin polveamyöten suohon, heittoa oli kokonaista 7m.Nyt oli loton paikka. Kotimatkalla pokkesimme kaffeella, ja eikun lotto vetämään. Lotossa oli parempi tuuri, vain heittoa 6 numeroa, elikä yksi oikein. Köyhyys senkun jatkuu.
HeikkiS

Ruskaretki

2010-09-29T13:22:00.006+03:00

Seuran perinteiselle ruskaretkelle lähdettiin Lohjan Kirkkokentältä la.25.09 klo 9. Mukaan oli uskaltautunut vain viisi seuralaista, mutta taas kerran todettiin: laatu korvaa määrän.
Fagervik Inkoossa oli ensimmäinen kohteemme. Tunti, vähän toista vierähti kuvauspaikkoja etsiskellessä. Kuvauksen lomassa vaihdettiin ajatuksia valokuvauksesta, osansa sai myös väittely kunkin välineiden paremmuudesta.
Seuraavana oli Raaseporinlinna, jonne sisälle taisi piipahtaa vain Jyrki, muiden "räpsiessä" ulkosalla. Kahvihammasta alkoi pakottaa, joten kahvilaan. Kuppi kahvia kera pullan sai ihmeitä aikaan. Billnäs kutsui seuraavana.
Sieltä löytyikin jonkinverran enemmän ruskan värittämiä puita, ja pensaita. Kun tarpeeksi oli lauottu, suunnistimme Fiskarssiin. Pentti oli tilanut vaimonsa sinne, joten hän lähti tämän mukana kohti viikonlopunviettoa kesämökilleen, ja niin jatkoimme kuvauksia neljästään.
Ruska oli iskenyt puihin tosi niukasti, ei minkäänlaisia räiskyviä värejä näkynyt. Kello kävi jo pitkälle iltapäivää, joten kotiinlähdön aika koitti.
Lohjalle saavuttuamme totesimme menneemme liian kauaksi kalaan, täältä löytyi parhaat "ruskapuut"
Mukana matkalla EevaT,PenttiH,ToivoI,JyrkiK, ja HeikkiS

Pojat suolla ja korvessa

2010-09-05T19:54:00.004+03:00

Reissun suunnitteluhan alkoi jo alkuviikosta karttaa tutkimalla ja samalla katsottiin gps koordinaatit navigaattoreita varten, eihän kukaan halua eksyä tuntemattomaan maastoon. Koordinaatit katsoin Retkikartta sivuilta ja Kansalaisen karttapaikasta, metsässä liikkuvalle nämä ovat kullanarvoisia sivustoja. Alkuvalmisteluihin kuului myös kaikkien laitteiden akun lataus.

Lähtöpäivän aamuna sitten tein eväitä ja pakkasin tarvikkeet reppuun, repusta tuli uskomattoman painava, melkein 15 kiloa. Siinä oli kamera varusteineen elikkäs runko, pari putkea, salama, jalusta, panoraampää, karttoja, varasähköt navigaattorille, otsalamppu ja muuta pikkutarviketta. Tuon lisäksi sämpylää ja kuumaa juotavaa.

Reissu alkoi Leon ja Heikin saapuessa, ulkoilupuku päälle ja auton pakkaus, takaluukku olikin melkein täynnä kameravarusteita ja jalkineita. Autossa oli kaksi navigaattoria, ensimmäisessä tiekartat ja toisessa maastokartat. Eikun matkaan kohti Johdesuota, itse matka sujui melko nopeasti mutta ihan loppumatkasta maastoauto olisi ollut ihan kiva.

Johdesuolla kierreltiin ja katseltiin suolampia, ja niistä otettiin myös kuvia. Liikkuminen suolla oli yllättävän helppoa, repun painosta huolimatta, muutamassa kohtaa kyllä saapas upposi melko syvälle mutta mitäs pienistä. Kävelyn aikana oli puhetta kuvaamisesta ja hieman jopa kuvaamisen tekniikasta. Välillä tuli vilkaistua navigaattoria että missä sitä oikein ollaan vaikka mitään eksymisvaaraa ei oikeastaan ollut. Muutama panoraamakuva otettuna ja jotain muita kuvia otettuna paluu takaisin. Nautittiin eväät ja oltiin tyytyväisiä, gps osasi kertoa matkan pituudeksi 2,2 km

Sitten käytiin pikaisesti katsomassa Varesjokea, muistutti lähinnä pientä puroa eikä jokea, emme nousseet edes autosta tämän takia.

Seuraava kohde oli melko lähellä oleva luonnonsuojelualue missä on lampia. Navigoinnissa katsottiin välillä paperikarttaa kun meinasi usko loppua gps näyttämään, mutta oikeassahan se oli, taas olisi tarvittu maastoautoa. Kenkien vaihtoja, jne.. Käytiin katsomassa kahta lampea, melkoinen pettymys, ei mitään kuvaamisen arvoista, en edes ottanut kameraa repusta. Gps kertoi 680 m kävelyä, no edes sentään pientä liikuntaa.

Teimme sitten suunnitelmaa mitä tehtäisiin, päätettiin lähteä syömään. Syötiin hyvät pihvit Kivihovissa. Sieltä lähtiessä pohdittiin seuraavaa kohdetta, tehtiin päätös että menemme Karnaisten korpeen.

Saavuimme Karnaisten korpeen ja kevensimme hieman kameravarusteita, jalusta ja panoraamapää jäi autoon. Lenkki alkoi luontopolkua pitkin missä oli pitkospuita. Kuvattiin kallioita, ei yritetty mitään erikoisia temppuja, ihan vaan peruskuvaamista. Paluu takaisin autolle missä tehtiin pieni pikapalaveri reissusta. Gps osasi kertoa kävelylenkin pituudeksi 2.3 km. Kotiinlähdön aika.

Kotiin päästyä kuvat koneelle ja katsomaan mitä tuli. Kaikki vaatteet pesuun mitä päällä oli ja kameravarusteiden puhdistus.

JyrkiK
LeoV
HeikkiS

Puolen tunnin kuvat

2010-08-23T19:25:00.002+03:00

Ihmelistä miten puolessa tunnissa 100 metrin säteellä saa otettua erilaisia kuvia.
Lähdin sadan askeleen leikkiin mukaan myöhästyneenä ja tietenkin kuvausbriefikin jäi kuulematta. Mutta kun kamera oli mukana ja ilmakin sateeton, otin Anttilan koululta n 100 metrin säteen ja kuvailin mitä eteen tuli.

Iltasoitto

Omakuva

Typy tuulessa

Tuttuja kohteitakin pysähtyi katselemaan ihan uudesta vinkkelistä. Lasiheijastumat saavat näppäinsormen reagoimaan herkästi. Luontoa läheltä ja taivasta kaukaa mahtui mukaan. Ja lopuksi vielä tuokiokuva isojen poikien vesileikeistä.

OlliM

Eksynyt

Isojen poikien vesileikit

Vastavärit

Hauskaa oli...

2010-06-12T11:06:00.000+03:00

Meinaan Kässäntalon lastentapahtumassa. Vanhakin nuortui. Tutut olivat paikat Kässän ympäristössä. Lapsena, ja nuorena tuli ihan Kässän lähistöllä asuttua. Ensin Pistetaloissa, ja senjälkeen Viinamäessä, jota taidetaan nykyisin kutsua Metelimäeksi.

Ei ollut ihan helppoa kuvata , koska kontrastierot olivat tosi suuret(ikkunoita kohti kuvatessa). Toki "raakakuvat" auttoivat.(RAW)

Lohjan Kesän iltamat jatkuvat koko kesän, joten Lohjan Kameraseuralasilla riittää puuhaa kuvatessa tapahtumia.

HeikkiS

Lohjan Kesä ry:n lastentapahtuma 9.6.2010 Kässän talossa

2010-06-11T15:14:00.000+03:00

Lohjan kameraseuralaisilla on mahdollisuus käydä harjoittelemassa kuvaamista Lohjan Kesä ry:n järjestämissä iltamissa. Keskiviikkona 9.6 oli Kässän talossa lasten tapahtuma, jossa paikalla kävi kolme kameraseuran kuvaajaa. Esiintyjänä oli Pikku Kakkosen Siina Hirvonen mukanaan harmonikkasäestäjä. Tilan koon takia oli näytöksiä kaksi. Sekä lapset että aikuiset innostuivat Siinan reippaasta esityksestä. Oli ilo sekä seurata esitystä että kuvata.

- sh

Pyöräilemässä Lohjalla

2010-06-07T21:15:00.000+03:00

Tuli tuossa viime viikolla mietiskeltyä, että pitäisi lähteä pyöräilemään. Eräs kaverini kertoi, käyneensä ajelemassa järven rannassa Moisiolta kohti Ojamoa. No sehän piti tietenkin kokeilla itsekin. Pistin kameran reppuun, vettä juomapulloon, aurinkolasit silmille ja menoksi.

Matkan varrella eteen tuli niin jos jonkin näköistä maisemaa...

Oli perinteistä peltomaisemaa...

... sekä hieman modernimpaa maisemaa Moision pellolla.

Kun jatkoin rantaa pitkin eteenpäin, eksyin avolouhoksen lähistölle. On muuten lähes mahdotonta ottaa avolouhoksesta kunnollista kuvaa. Tässä kuitenkin joku yritelmä.

Lähempänä keskustaa löytyi tällainen paikka. Ilta-aurinko antoi erittäin lämmintä valoa.

Tulipa otettua lintukuvakin matkan varrelta.

Kaupungilta löytyi sitten hieman teollisempaa maisemaa, joka kuitenkin soveltuu parhaiten mustavalkoisena...

Tai ainakin sinne päin...

Taitaa olla pakko seuraavallakin kerralla kamera mukaan pyöräretkelle. Saapa yhdistettyä kuntoilun ja kuvaamisen mukavalla tavalla yhteen.

Tomi

Pikkuruinen ruma punapää

2010-06-01T19:06:00.000+03:00

On taas se aika kun emolinnut esittelevät poikueitaan Porlassakin. Olen aina hämmästellyt mustavalkoisen nokikanan poikasten räiskyvän puna-oranssi "hattuja". Liikuttaviahan ne ovat, mutta kovin kauniiksi niitä en kyllä sanoisi.

Joku toinen varmasti on eri mieltä. No niin taikka näin tässä muutama kuva tämän kesän poikassadosta.

Olli M

Se on sitten kesä

2010-05-19T14:05:00.000+03:00

Kaksi varmaa kesän merkkiä: ensimmäinen sorsapoikue Porlan lammikossa ja gallerian ollim.kuvat.fi/Aurlahden kevät-sarja loppui kesäkuvaan.

Helteistä ja riemullista kesää toivottaa

Olli

Kopparnäs ja kyypaikka

2010-05-12T19:42:00.000+03:00

Jarmo jo laittoi kuvia Kopparnäsin kallioista. Käytiin myös kyypaikassa katsastamassa, josko olisivat liikkeellä. Kyllähän niitä muutama näkyi. Jarmoa vähän pelotti, sekä kyyt, että niiden nahat, joten hän piiloutui kuksan taa...

HeikkiS

Pihapuiden kaato

2010-04-28T13:30:00.003+03:00

Maalämpöpumpun ojitus oli vaurioittanut koivujen juuristoa,

joten turvallisinta oli kaataa puut pois ennen kuin ne kaatuvat.

Varsinkin kun naapurin talo oli aivan puiden vieressä.

Apuun kutsuttiin pihapuiden ammattikaataja eli arboristi.

Oksa kerrallaan puut kapenivat.

Hurjaa kiipeilynäytöstä saimme seurata, kun kohteena oli useita runkoja, joiden välillä puunkaataja siirtyi köysien varassa.

Rungoista pudotettiin vielä latvat.

Lopuksi oksattomat ja latvattomat rungot kaadettiin hallitusti haluttuun kohtaan.

Kevään ensi perhoset - nokkosperhoset -löysivät mahlaiset kannot auringonottopaikakseen.

- sh

Kuvaus- ja näyttelyretki Saloon

2010-04-24T21:34:00.001+03:00

Tänään oli se päivä, jolloin Lohjan Kameraseuralaiset suunnistivat Saloon.Viimepäivien säätiedotukset lupailivat välillä sadetta, toisaalta auringon pitäisi paistaa. Onneksi jälkimäinen voitti. Ilma ei tosin ollut ihan kuin morsiain, melkein sentään.Kymmenkunta seuralaista lähti aamutuimaan Salon suuntaan. Mukana yksi tuleva kameraseuralainenkin.Torilla vierähti pari tuntia kuvauksen, ja kahvittelun merkeissä. Paikalliset kyselivät uteliaina kamerankantajien suurta lukumäärää. Lohjalta ollaan tultu. Kuvaussession jälkeen suunnistimme Salon veturitallille, jossa odotti Steve McCurryn näyttely. Tunti jos toinenkin siinä vierähti kuvia katsellessa, ja niistä keskustellessa. Tässävaiheessa vatsasta kuului kummaa korinaa, ruokaa ruokaa se viestitti. Osa porukasta laistoi ruokailun, ja lähti kotia kohti. Ruokailun jälkeen oli muillakin kotialähdön aika. Jotkut suoraan, toiset kirpparin kautta, ja viimeiset koskenkuvauksen jälkeen kotimatkalle. Hauska reissu, tätä tarvii lisää, moni tuumaili.

HeikkiS

Kevät keikkuen tulevi

2010-04-18T20:39:00.001+03:00

Karkalissa ei ole näkynyt itkeviä sinivuokkoja tai muitakaan surullisia otuksia. Hieman kylmistä tuulista huolimatta vuohenputket kohottautuvat ylpeinä lakastuneitten lehtien joukosta auringon lämmöstä nauttien yhä ylemmäksi päivä päivältä.

Myös muutkin, kuin vuohenputket ovat nauttineet auringosta. Muun muassa sinitiaiset ovat ottaneet rennon lepoasennon lämpöisillä rinteillä ja paahtaneet kylkiään kevätauringossa.

Myös muutakin, kuin kevättä ilmassa on nähty täällä. Viimeksi tänään oli itse Helmi-karitsakin suhteellisen ilmavalla päällä, jos nyt enää mistään karitsasta voikaan puhua, niin on kokoa jo kertynyt hänelle.

Ja mitä pienet edellä, sitä isot perässä, vai miten se nyt menikään... ainakin Sara-uuhen mielestä.

Kevättutkija Merja M.

Jääpato murrettu

2010-04-09T13:44:00.001+03:00

Eilen tuli piipahdettua Salossa. Olin lähinnä kuskina, kun taas perheen naisväki keskittyi shoppailemaan. Itselläni ostokset jäivät muutamaan kymppiin.
Aikaa tappaakseni kuljeskelin keskustassa joen rantapenkereillä.
Jääpato oli hävinnyt, rannalla olevia jäälohkareita lukuunottamatta.
Menee varmaankin tovi ennenkuin rannalla olevat sulavat.

HeikkiS

Sumuista pääsiäistä

2010-04-04T13:27:00.040+03:00

Pääsiäisaamu valkeni sateisen kostean sumuisena. Koska kuitenkaan vettä ei tullut kuin aisaa otin kameran ja lähdin Aurlahden rantaan ihmettelemään kevään saapumista.
Paljon oli tapahtunut muutamassa päivässä. Järven pintakin oli muuttunut valkoisesta likaisen harmaaksi. Kesäiset laiturit, leikkikenttä, kosteat puut loistivat värikkäinä harmaata taustaa vasten. Vaikka maisemakuvaus ei kuulukaan omiin bravuurirepertuaariini, niin paljon muutakaan ei ollut kuvattavissa. Joten kesäisiä pikku ötököitä odotellessa napsin muutaman kevätkuvan Lohjanjärven rantamilta.

Olli M

Muuttolinnut saapuu

2010-04-04T09:13:00.000+03:00

Nyt niitä saapuu, meinaan muuttolintuja. Parina viime päivänä olen ollut katsastamassa kevätmuuton edistymistä nuoremman tyttäreni Sennun kanssa, on avovaimokin saatu joskus mukaan.
Kyllä joitakin on näkynyt: Pari harmaahaikaraa istuskeli Pikkalassa sulan reunalla, töyhtöhyyppäparvet esittelivät oivaa lentotaitoaan, hiirihaukkojakin näkyi kiertelevän taivaalla, ja merikotkakin näyttäytyi Pikkalassa. Unohtaa ei sovi viiru- ja lapinpöllöä, jotka näkyivät Skraatilassa. En itse nähnyt kuin viirun, Sennu näki myös lapinpöllön. Oli siellä muutamana päivänä oikea kansainvaellus, kun kuvaajia ja bongareita oli liikenteessä suurina "parvina".
Vaan ei ole mulla kameraan pitkää putkea, jolla voisi ikuistaa linnut. Jää kiikarilla nähtyjen muistikuvien varaan. Jotain on kuitenkin tarttunut silta- elikkä zoomikameran kennolle pienenä pisteenä, josta croppaamalla hyvällä tahdolla on erottanut mikä lintu on kyseessä. Moni lintu jää tunnistamatta, kun en ole mikään asiantuntija, vaan tavallinen luonnosta kiinnostnut kaduntallaaja. Tälläista se on köyhän harrastajan elämä, muistikuvilla pelataan.
Viirupöllö on tän kevään juttu, kotka, joka lienee maa sellainen on viime syksyn satoa Hankoniemeltä.

HeikkiS

Länsi-Uusimaa

2010-03-29T11:59:00.001+03:00

Lohjan Kameraseuralaisille tarjoutui mahdollisuus tutustua Länsi-Uusimaa lehden kuvatoimitukseen. Innokkaita löytyi pari tusinaa, mukana Vihdin Kameraseuran jäseniä.
Teemu Vestavuo kertoili kuvaajan, ja kuvankäsittelijän näkökulmasta lehden tekoa. Sivuttiin myös tekniikkapuolta, joka tuntui kiinnostavan valokuvauksenharrastajia.
Kuvaaja Heli Nurmikin löytyi ruudun äärestä. Ei kahden hengen työhuone prameillut koollaan, täytti kuitenkin tehtävänsä. Pikkuisen ahdas kuulemma on , kun sinne harjoittelijakin välillä ilmaantuu.
Seuraavaksi tavattiin toimitussihteeri työntouhuissa, seuraavan päivän lehti oli rakentumassa. Nähtiin koevedos kolmossivusta, tosin mustavalkoisena.
Avokonttorissa työskenteli muutama muukin työntekijä, joiden työnkuvaa ei ehditty kysellä. Seuraavassa huoneessa valmistui "painopeltejä" vinopino. Ovat kuulemma kertakäyttöisiä, menevät kuitenkin käytön jälkeen kierrätykseen, hyvä näin.
Piipahdettiin painosalissa, jossa painokonetta valmisteltiin painokuntoon.
Antoisa reissu. Kysymyksiä Teemulle tuli jonkinverran, joihin saimme vastauksetkin. Toki paljon jäi kysymättä, jos sitten ensikerralla.
Kiitokset Länsi-Uusimaalle, ja erityisesti Teemulle.
Ps. Meinasi unohtua: Kiitokset kahvi- ja virvoitusjuoma tarjoilusta kera maittavan sämpylän.

Mukanaolleiden puolesta HeikkiS

Tuomaripeliä???

2010-03-28T12:17:00.000+03:00

Taas tässä kävi näin. Ei pärjännyt Lohjan Kameraseuran parhaiten kolmenkisassa (Karkkilan, Vihdin, ja Lohjan Kameraseurojen vuotuisessa kisassa) Vihdissä.
Tuomari vihjaili jotakin lahjuksista. Toki mekin laitoimme Erkin mukana "kehitepullon" föliin, kun hän vei kuvat arvosteltaviksi. Liekö ajokeli ollut kurainen, kun ehkä täytti pullolla "pissapojan", vai menikö kehite parempiin suihin(Erkin), tiedä häntä.
Leikki sikseen. Oli mukava taas kerran nähdä, missä muissa seuroissa mennään. Sarjoja oli neljä: Mustavalkoiset, värilliset,sarja(1-5 kuvaa), ja uutena fantasiasarja. Vedokset, ja sähköiset painivat sarjoissaan tasavertaisina. Tästä virise keskustelu: Onko tämä oikea ratkaisu? Riippuu varmaankin paljon siitä, millä aparaatilla kuvia tuomarit katsastavat, tykillä, läppärillä, vai kalibroidulla näytöllä. Mutta mitäs näistä, makuasioita kun ovat, ja joista riittää keskustelua vaikka moneksi päiväksi.
Pääasia oli, että kuvia oli mahtavasti, en tarkkaa lukua kuullut, taisi 200 mennä rikki,Hienoa!
Tulosluettelo ei valmistunut kokonaisuudessaan eilen, joten palataan siihen myöhemmin. Vihti korjasi voiton, Lohja toinen, ja Karkkila heti kintereillä.
Ensi vuonna on Lohjan vuoro isännöidä kisaa. Aiheeksi valitsimme "kontrastin". Aihetta voi varmaankin käsitellä monella tavalla.

HeikkiS

Kevät tulee...vai tuleeko?

2010-03-24T12:09:00.005+02:00

Siitä on jo aikaa, kun Rokan Jarmon kanssa tarvottiin lumikengillä Pumminmäellä. Lunta oli paljon ja se upotti pohjaan saakka. Tosin perässä tulevalla oli jo mukavasti tampattu väylä, ja minä intomieli tietysti halusin harppoa edellä, kun kerrankin pääsee kunnon hankeen lumikengillä. Kerran ennen olen testannut, mutta hankea oli silloin vain nimeksi. Jos oli paljon lunta, oli paljon hauskaakin, mukava päivä.

Välillä tuntuu, että tuleekohan se kevät ollenkaan, kun yhä sataa lunta ja pakkaset yöllä ovat kovia. Mutta nyt aurinko näyttäytyy jo kunnolla ja luonnossa on elämää. Seudulla on pyörinyt lapinpöllö, viirupöllö ja varpuspöllö. Lunta on edelleen paljon, mutta suksilla on oiva sujutella hangella, kun se kantaa. Hiihdellessä löytyy hangelta hiirien, oravien, lumikoiden, kärppien, näädän ja yksinäisen mäyränkin kulkujälkiä. Näinä aikoina näkee myös paljon jänisten ja kettujen paritanssijälkiä. Mutta kiehtovimman jälkijonon on ehdottomasti jättänyt tuossa rantaa myöden kulkenut iso kissa, ilves. Määrätietoisesti se oli kulkenut jäällä rantaviivaa seuraten, mihinkään pysähtymättä tai poikkeamatta koko lahden mitan. Minne silläkin lie ollut matka?

Yksinäinen hiihtäjä Merja M

Nys se tulee...

2010-03-16T18:25:00.000+02:00

Tähän tapaan taidetaan Tampereella sanoa. En toki kuullut kertaakaan, kun piipahdin siellä parin yön verran viikonloppuna.
On siellä hienot puitteet vaikkapa miljöökuvaukseen. Keskellä kaupunkia vanhoja tehdaskiinteistöjä tuntui riittävän. En muista useinkaan nähneeni netissä kuvia näistä punatiilisistä rakennuksista. En vaan ole löytänyt niitä, toki niitä varmaankin on netti pullollaan. Itselläni ei ollut mukana kuin pokkari, jolla tuli muutama räpsy otettua. Jos vaikka keväällä jonkun seuralaisen kanssa suunnataan Tampereelle järkkärit kourassa.

HeikkiS

Panoraamakuvaus

2010-03-07T11:32:00.002+02:00

Kerhoillassa käsiteltiin tasopanoraaman tekoa kahden kuvaajan voimin. Parallaksi virheen korjaus, eli "nodal pointin" hakeminen, on vaikein asia selittää ymmärrettävästi. Seuraavassa on yritetty selvittää mistä on kysymys.

Panoraamakuvien koostamiseen on monia ohjelmia, seuraavassa PhotoShopissa koottuja kuvia:

Eki

Minkä kameran ostaisin...

2010-03-07T09:51:00.000+02:00

Tätä on moni kysellyt viime aikoina. Mihin tarkoitukseen, on ensimmäinen kysymykseni. Ei osaa jokainen vastata, ei ole miettinyt.

Kun utelee mielipidettä "haaveiden kamerasta", on usein ensimmäisenä vastauksena pieni, joka sopii taskuun, ja jossa pitkä zoomi. Jaa, että sellainen. Näytä kätesi, kaveri esittää lapionkokoiset kätösensä. Että noilla pitäisi pystyä säätämään pientä pokkaria, ja vielä kuvankin ottamaan. Toivoton yhtälö.

Tuntuu se pienuus olevan tärkeä asia, jotta sopii taskuun. Taitaa se sinne jäävänkin turhan usein. Jos pokkari on ilmeisesti se mieluisin, ehdotan vähän isompaa, jonka hallitseminen on helpompaa, jopa hanskat kädessä, kuten tänä talvena on joutunut tekemään.

Kyllähän se pitkä putki tuntuu kivalta, mutta saakohan sillä teräviä kuvia, jos se on liitetty pieneen pokkarirunkoon, josta ei kunnon otetta saa, ja jossa ei nykysuuntauksen mukaisesti ole optista etsintä. Onhan siinä vakaaja, kuulee vastaväitteen. Ei se vakaajakaan ihmeisiin pysty, toki siitä apua on. Monella se pitkän putken huuma rapisee nopeasti, alkaa laajakulma kiinnostaa, jotta koko suku saadaan kuvaan.

Kyllä monelle taitaa riittää 3-4 kertaisella laajakulmasta alkavalla zoomilla varustettu "kompaktipokkari", jossa valovoimakin on mukavalla tasolla, ja säätöjäkin löytyy kotitarpeiksi. Salamakin riittää koko polttovälialueelle.

Silta- tai superzoomikamera, mitä nimeä haluaa käyttää, voisi olla vaihtoehto, jos kuvat kaukaisista kohteistä kiinnostaa.Useissa polttoväliä löytyy laajakulmasta pitkälle telepäähän. On vakaajaa, hiukan suurempaa kennoa, (herkkyydensietoa),kohtalaista videoetsintä, ja isompaa kokoa, josta apua sille isokätiselle.

Jos aikaisemmin filmiajalta kokemusta järkkäristä, niin mikäettei, digijärkkäri. Vanhatkin opiskat, ja muutkin lisävälineet saattavat sopia uuteen. Kittipaketteja saa jopa 400:lla eurolla, joten houkutus on suuri. Runko näissä voi olla ihan kelvollinen, kittiobjektiiviltä ei voi ihmeitä odottaa. Rahalla selviää tästäkin pulmasta.

Tämäntapaisia neuvoja olen antanut kyselijöille. Jokaisen on itse päätettävä, minkä ostaa. Osta tuo, tai tuo, sitä en mene sanomaan.
Tietoa löytyy, kun ottaa selvää. Älä usko sokeasti testeihin, eikä varsinkaan mututeorioihin, joita tuntuu riittävän.

HeikkiS

Valosaastetta

2010-03-02T18:50:00.000+02:00

Eräänä iltana otat kameran kouraasi, ja lähdet kuvaamaan. Olet jo pitkään katsellut Pyhän Laurin kirkkoa kauempaa, ja todennut sen olevan upea iltavalaistuksessa. Et ajattele asiaa sen enempää, vaan astelet jalustan ja kameran kanssa luottavaisin mielin kohti kirkkoa ja alat mielessäsi näkemään upeita kuvia joita tulet hienolla kamerallasi ottamaan.

Virittelet jalustan kirkon eteen ja alat sommittelemaan kuvaa. Mietit erilaisia mahdollisia kuvakulmia ja kameran paikkaa kun mieleesi hiipii epämiellyttävä tunne että kaikki ei ehkä olekaan hyvin. Katseesi alkaa harhailemaan maisemassa etkä aivan osaa sanoa mikä on pielessä. Kirkon ja hautausmaan iltavalaistus on upea, mutta hetkinen... valothan ovat eri värisiä. Lasket yksi, kaksi, kolme...kolme erilaista... hetkinen neljää eriväristä valaistusta riippuen mistä suunnasta alat kuvaamaan kirkkoa. Mitä ihmettä tämä oikein on? Lamppujen sijoittelussa on pyritty tuomaan kirkko, kellotorni ja muut rakennukset esiin, mutta joku on unohtanut, että lamppujen tuottaman valon väri on eri. Kuvasta voit todeta, että löytyy oranssia katuvalaistusta taustalla, vihreää pylväsvalaisinta, sinistä valoa kirkon päädyissä, kirkon etupuolella violetin sävyistä valoa, sekä hieman neutraalimpaa valkoista valoa valaisemassa kellotornia. Värille kuvaajan helvettihän tämä on.

Kirkko kirjaston suunnasta... vain kolmea eri väriä.

Kellotorni... jälleen kolme eri väriä.

Etupuolelta kuvattuna... aivan oikein kolmen väristä valaistusta.

Onneksi on olemassa mustavalkoinen

Ai niin ja jotta ei ihan kokonaan jää mainitsematta, niin Lohjan kaupungin taivas on näin pimeinä talvi-iltoina iloisen ruskehtavan värinen. Oikein nauttii kun pääsee katselemaan ja kuvailemaan kaupungin iltataivasta

TomiN

Harmaa lomautuspäivä

2010-03-02T16:43:00.000+02:00

Lomautuspäivä aukeni harmaana, kuten lomautuspäivilläni on tapana. Mutta kyllä luonto jakoi minulle aktiviteettiä. Viime aikojen uutiset ovat kertoneet katolta pudonneista ihmisistä, mutta meillä katolta oli tullut alas vain lunta.

Pieni oli lumikola työvälineenä ja rautalapiota tarvittiin tiukan lumen irrottamiseen. Siinä aikani kolalla lumikimpaleita siirreltyäni ja penkalle niitä lapiolla heiteltyäni ajattelin pitää tauon ja käydä katsomassa, mitä Helmi-karitsalle kuuluu.

Aina, kun menen lampolaan, hyppää Helmi jalkoja vasten ja kerjää, että kyykistyisin hänen tasolleen. Ja kun sitten kyykistyn, tunkee se melkein suuhun, eikä Helmi ole yksin, Sarakin haluaa huomiota.

Eikä siinä kaikki. Loppujen lopuksi Helmi haluaa vielä paremmalle paikalle: selän päälle seisomaan. Ja senkin se haluaa toistaa kymmenen kertaa. Toivottavasti Helmi saa kovin nopeasti painoa...

Terveisin lammasfarmari Merja M.

2010-03-02T11:56:00.000+02:00

Kevät saapuu, ja samalla perinteinen SVHY:n Klassiset Kamerat. Kaikki oikeista kameroista kiinnostuneet mukaan katselemaan ja ihastelemaan valokuvauslaitteiden kirpputoria. Paikalla taas kameroiden arviointia, kahvila yms, yms.

Itse voisin olla menossa jälleen kerran käymään tuolla. Mikäli muita kiinnostuneita on, niin ilmoitelkaahan minulle.

Alla linkki Suomen Valokuvaushistoriallisen yhdistyksen sivuille, josta löytyy lisätietoa tilaisuudesta.

http://www.svhy.org

Tomi

LUMISIA TALVIKUVIA

2010-02-27T16:36:00.000+02:00

Helmikuun loppua ja Suomessa on talvi! Olin Aurlahden rannassa ulkoiluttamassa koiraa. Katse järvelle ja näkymä oli huikean mustavalkoinen. Ihmeellistä - talvella voi siis ottaa kuvia ilman palmuja ja hiekkarantaa. Silmään ottivat parhaiten aivan mustavalkoiset kuva-aiheet - mustia rautatolppia ja valkoista lunta. Kuvia tarkastellessani totesin, että kameran linssi löysi lumestakin erilaisia valoja (vielä ei ole selvinnyt miksi ). Eniten lumesta kuitenkin nautti lapinkoira Saana.

Oli ihan kiva kuvata lumista talvea, mut mieluummin kuiteski olisin etelässä.

Olli

Tallennus ja varmistus

2010-02-21T09:44:00.000+02:00

Kyllä Kari oli onnekas, kun ei menettänyt kaikkia kuviaan. Jutun luettuani mietin omaa tallennuskäytäntöä. Osa on mullakin ollut työpöydällä.
Kansioiden nimeäminen, ja tallentaminen, ei ole niin yksinkertaista, miltä näyttää. Kun kuvia, ja tiedostoja on vähän sitä ajattelee, eihän tässä ole mitään tarvetta miettiä tiedostorakennetta. Äkkiä sitä dataa on kymmeniä, satoja gigatavuja, ja ei missään loogisessa järjestyksessä.
Tästä ne ongelmat alkavat. Uusien tiedostojen luominen, ja siellä täällä olevien tiedostojen siirto niihin, ei ole ihan helppoa, eikä varsinkaan hallita. Tätä olen usealle tutuilla teroittanut: mieti heti alussa, kuinka tallennat kuvasi ja muut tietosi. Jos kovalevyllä on useampi osio, data on tallennettava eri osiolle, kuin käyttöjärjestelmä. Tämä siksi,koska käyttöjärjestelmän mennessä sekaisin, se on asennettava uudestaan. Tämä taas tyhjentää levyn, ja, kun varmistus on unohtunut kaikki dataa häviää. MUISTA varmistaa tietosi, esim ulkoiselle kovalevylle.Levyt ovat nykyisin halpoja, useissa on mukana myös varmuuskopiointiohjelma.

HeikkiS

Ps. Karin jutun luettuani, varmuuskopion tietoni, ja siirsin tiedostot työpöydältä parempaan "talteen".
Näidenkin Karin kuvien sähköiset tiedostot olivat vaarassa kadota bittiavaruuteen.

Karnaisten korpi

2010-02-14T13:50:00.000+02:00

On muuten upeat maisemat tällähetkellä Karnaisten korvessa.
Ei ole tullut käytyä sielläpäin viimeisen kymmenenvuoden aikana. Alueella on polku, jota pitkin on helppo kävellä näinkin lumisena talvena. Jokin yhdistys pitää polun auki (lapioilla), on aikamoinen urakka. Ympäristön äänet eivät kanna alueelle, mitä nyt ylilentävät koneet aiheuttavat melusaastetta. Ei tarvitse mennä lappiin asti kuvaamaan tykkylunta, sitä löytyy täältä etelästäkin.

HeikkiS

Silmäniloa

2010-02-06T20:07:00.001+02:00

Reilu viikko sitten putkahti maailmaan melkoinen silmän ilo, eli Sara-uuhemme synnytti kirpeän pakkassään vallitessa yhden mustan uuhikaritsan, joka sai nimen Helmi. Minä, luomukuvaaja, joka kuvaan usein mentaliteetillä "tekniikasta viis", jouduin heti vaikeuksiin. Oli näet haasteellista kuvata mustaa karitsaa vasten mustaa lammasta taustana tumma filmivaneri ja valaistus niin ja näin. Yksi seinä on valkea, johon taas tulee ällöttävät varjot.

Mutta kaikkein hauskinta kuitenkin on seurata, kun pikku vintiö kasvaa ja kehittyy nopeasti.

Vaikka maito onkin Helmin pääravinto, pitää isojen perässä jo maistella heiniä. Mutta kovin pieni Helmi on isojen mammojen seassa.

Mutta kyllä fiksu keinot keksii, miten heiniin yltää helpommin.

Lampolan touhuja tarkkaileva Merja M.

Miksi aina kaikki jää viimetinkaan?

2010-02-06T09:34:00.000+02:00

Joo, näin tässä taas kävi. Kolmenkisan kuvien palautus oli viime keskiviikkona, tiistai-iltana vielä pähkäilin, mitkä kuvat valitsisin kisaan. Ensi keskiviikkona on viimeinen päivä osallistua seuran Lähiluonto näyttelyyn, vaan edelleen mietin, mitkä kuvat lähetän ehdolle.
Ei ehdokkaista ole pulaa, vaan on valinnanvaikeus. Aiheista tulee otettua paljon kuvia, joista on vaikea valita se oikea. Onkohan ajatuksena, että määrä korvaa laadun? Ei se tie mihinkään johda...

Laitanko tämän?

vai tämän?

En taida kumpaakaan.

HeikkiS

Pakkasenkestävyydestä

2010-01-17T12:48:00.000+02:00

Kari kyseli foorumilla kameran pakkasenkestävyydestä. Ei itseälläni ole tän nykyisen rungon kanssa ollut mitään ongelmia. Namiskat on pelannut ihan hyvin, ja näyttökään ei ole hidastellut, vaikka sensuuntaisia kirjoituksia on netissä näkynyt.
Taitaa akku olla heikoin lenkki. Välillä vara-akku koneeseen, toinen lämpimään taskuun toviksi, niin homma pelaa.
Sopivat hanskatkin olen pakkaskeleille löytänyt, joten hyvin on toimeen tultu.
Naama tosin on välillä ollut koetuksella, pakkasen ja viiman puristuksessa.
Alkaa osassa Lohjaa kuuraiset puut olla mennyttä.Keskustassa raja kulkee Kauppakadulla: harjun puolella vielä kuuraa riittä, järven suunnalla puut alkavat olla paljaat. Tuuliko lienee syyllinen.

HeikkiS

Tapasin "tuttuja"

2010-01-14T19:07:00.000+02:00

Kuuraiset päivät jatkuivat Lohjalla.Toista oli merenrannalla,Kopparnäsissä oli toki kuuraa puissa, mutta ei Lohjan malliin.Ei oikein innostanut kuvaus,joten palasin nopeasti kotikonnuille.
Täällä tapasin "tuttuja",Johannes oli uudessa hatussaan tutulla paikalla kirkkokentällä."Totinen torvensoittaja" istui kellotapulin huipulla puhaltaen torveensa.

HeikkiS

Pumminmäellä

2010-01-12T16:36:00.000+02:00

Kun kerrankin oli "vapaapäivä", päätin ulkoiluttaa kameraani ja läksin kävelemään läheiselle Pumminmäelle, joka lienee yksi korkeimmista kohdista Karkalinniemellä ja myös yksi mielipaikoistani.. Mitä lie luontoäidillä nykyään minua vastaan, mutta aina, kun on vapaata, on auringollakin vapaapäivä, se vain makoilee paksut pilvipeitot yllään. No, eipähän ainakaan tarvinnut välttää keskipäivää, joka ei yleensä ole valokuvaajan unelma-ajankohta. Polku näkyi todella huonosti ja joku heitteli lunta niskaan, mutta kiivetessä onneksi neliveto kytkeytyi automaattisesti päälle, niin kuin meidän hupimaasturissakin.

Mäen päälle päästyäni minut otti vastaan huurrepuu ja niinpä aloin katsella maisemia. Melkoinen yllätys olikin se, ettei maisemia oikein ollut. Näkymät jäivät murto-osaan aiemmista, kuten lokakuun kuvasta näkyy. Katsoit vaikka oikealle, tai sitten vasemmalle, maisema oli musta-valkoista, no, tai sinistä ja jotain. Onneksi digiaikana ei väärä filmivalinta harmita! Kun oikein tarkkaan katsoi ja käytti vähän mielikuvitusta, näytti taivas yläpuolella ihan siniseltä. Kaunista oli silti, joskin väreissä vähän niukkuutta.

Laskeuduin alas ja menin mäen juurella olevalle laakealle "luolalle", joka on jääkauden muodostama puolikas hiidenkirnu. Muodostelma muistuttaa Astuvansalmen samanmoista, paitsi että täältä puuttuvat ne kalliomaalaukset :) Sitten hiljaisuudessa alkoi kuulua kummia ääniä. Se olikin vatsa, joka kaipasi kotiinpaluuta lihapatojen ääreen.

Merja M

Ilmat senkun paranee...

2010-01-11T20:01:00.000+02:00

Empä muista ennen nähneeni Lohjalla tällaista keliä,joka tänään on seudun vallannut.
Kamera raksutti toistasataa kuvaa.Videon kortillekin tarttui n.50 otosta.Muutama vaikutti ihan mukavalta.

HeikkiS

Viikonlopun kuvausilmat

2010-01-10T11:19:00.000+02:00

Hienoja kelejä on piisannut, mitä nyt pakkanen on paukutellut nurkissa.Lauantaina aamusella aurinko paisteli mukavasti,vaan ei tullut lähdettyä tarpeeksi aikaisin liikkeelle.Sunnuntaina ei sitten aurinko pilkistellyt, mutta usva oli tosi komeaa.

Jos lauantai- ja sunnuntaiaamujen säät yhdistyisivät samalle päivälle,keli olis ollut sanoinkuvaamaton.Ohessa pari kuvaa suurinpiirtein samoilta jalansijoilta,mitähän olis kortille tarttunut, jos "kelit" osuisivat samalle päivälle, ehkä sitten joskus...

HeikkiS

Lisää kalustotestausta

2010-01-05T17:04:00.000+02:00

Taisi Karia alkaa paleltaa kuvausreissulla ,kun keksi, että kamera ei tykkää kylmästä.Oli siellä ulkosalla todella kylmänpuoleista, paikoissa, joissa tuuli pääsi tekemään tepposiaan.
Onneksi termarissa oli kuumaa teetä, joka lämmitti mukavasti.Toki tuhti pihvi kera huurteisen sai miehiin lisää kylmänsietoa.
Kyllä keli oli tosi talvinen.Aurinko ei koko päivän aikana noussut kovin korkealle, joten valo oli mahtavaa.

HeikkiS

Ps.Muistattehan Karin näyttelyt Lohjan, ja Karjalohjan kirjastoissa.Lohjan kirjastosa myös Janne Koivuniemen valokuvanäyttely:Gotiikan sävyjä.Käykääpä katsomassa!

30.12.2009

2009-12-30T23:04:00.001+02:00

Kuvausretki Palokoskelle.

Sovimme Heikki Simpuran kanssa 29.12.2009, että käydään katsomassa, miltä talvinen Palokoski näyttä.
Heikki varmisti vielä illalla säätietotuksesta, että pakkasta tulee olemaan noin 5 - 7 astetta, eli toivomuksena oli että puut olisivat kuurassa. Mutta kuten usein käy, eivät kaikki toivomukset toteudu.
Aamulla kymmenen maissa, kun aloitettiin autolla matka Palokoskelle oli kylmä, ehkä noin
3 - 4 astetta ja satoi lunta.
Palokoskella kuvattaessa sujahti nopeasti lähes kolme tuntia. Sää oli todella mukava, koska koko kuvauskeikan aikana ei tarvinnut käyttä edes hanskoja.
Paluumatkalla totesi Heikki viellä, että oli ihan kiva kuvausreissu.

Toivo I.

Kuvausretki Sjunbyhyn ja Störsviikkiin

2009-12-28T10:40:00.000+02:00

Sää ei eilen aamusella näyttänyt "kuvaussäältä",oli tasasen harmaata.Luotin säätieteilijöihin,jotka ennus-
tivat pilviverhon repeilevän päivän aikana.Soitto "Videokerhon Villelle",joka lupasi lähteä matkaan,kun
saisi aamuaskareet tehtyä.Suunta kohti Sjyndbytä,jossa sää tasaisen harmaata,ei tietoakaan säätieteiliöiden
lupaamasta auringonpilkahduksesta.Saatiin sentään muutama kuva tallennettua kortille.

Seuraavaksi kohti rannikkoa.Vähän aurinkokin näyttäytyi silloin tällöin.Toivokin soitteli,ja kyseli ohjeita
Palokoskelle.onkohan saanut Pukilta lahjaksi uuden kameran,jota lähti testaamaan.Olis kiva nähdä fooru-
milla muutama kuva Palokoskelta.Löytyi sitä auringonpaistetta tovi Störsvikin kallioilla.Kuvia tuli otettua
rutkasti lisää.Kyllä se valo on tärkeää kuvatessa,ei sitä voi Photoshopissa luoda.

HeikkiS

Jouluterveiset Pohjanmaalta

2009-12-24T10:59:00.001+02:00

Digikuvailta

2009-11-29T12:31:00.000+02:00

Radio Suomessa esitetty mainio puolitoistatuntinen digikuvaamisen ympäriltä. Ohjelma on kuunneltavissa Ylen sivustolta vielä 56 päivän ajan. Ohjelmassa annetaan valokuvaukseen ja varsinkin luontokuvaukseen liittyviä vinkkejä millaisilla laitteestolla pääsee harrastuksessa alkuun. Ammattilaiset kertoilevat, kuinka siirtyivät diasta digiin. Studiossa jutustelevat ja vastailevat kuuntelijoiden kysymyksiin Matti Rekilä ja Seppo Pöllänen. Toimittajina ohjelmassa ovat Juha Blomberg Ja Juha Laaksonen.

Linkki tässä ohjelmaan

2009-11-07T18:00:00.000+02:00

Isä valokuvanäyttely

Pari kertaa on tullut käytyä ko.näyttelyssä.Eka kerralla ei oikein auennut.mutta tänään Miina
Savolaisen opastuksella aloin ymmärtää kuvaajien "mietteitä".
Suosittelen käymään,voitaisiin kerhon puitteissa käydä porukalla katsomassa.Kari varmaankin
muistaa Miinan ajatuksia,ja mullekkin jäi jotain päähän.

HeikkiS

DigiExpo helsingissä 30.10-1.11.2009

2009-10-27T17:19:00.000+02:00

Tule mukaan DigiExpo messuille!Syksyn suurin kameratapahtuma Digiexpo kannattaa kokea.Tuo kamerasi Nikonin ständille niin puhdistamme kennon veloituksetta ja päivitämme uusimman ohjelmaversion.

Näet myös kaikki viimeisimmät Nikon uutuudet.Nikon osasto myös tänävuonna Digiexpossa 5a20.Messuilla yllätyspalkintoja näyttelyn aikana!

Pidä NIKON kamerasi esillä, voit saada yllätyspalkinnon. Joka päivä bongaamme yleisön joukosta henkilöitä, joilla Nikon kamera on näkyvästi esillä ja annamme pikku palkintoja (palkintoja rajoitettu määrä per päivä).Tule kuulemaan mielenkiintoisia Nikon kuvaajien esityksiä sekä tietoa tuotteistamme.

2009-10-18T10:55:00.000+03:00

Kiirettä pitää kuvausrintamalla...

Seuran vuosikilpailun kuvat on jätettävä viimeistään 18.11

Kolmenkisan kuvat oltava viimeistään 08.02.2010 Vihdin Kameraseurassa.

Kilpailusarjat:Mustavalkoiset vedokset,Värivedokset,Fantasiavedokset,ja Sarjat.

Kuvat voivat myös olla sähköisessä muodossa.Pienin koko 13x18cm,suurin 50x60cm.

Seuran seuraava näyttely on maaliskuussa Lohjan Pääkirjastossa.

Joten ei muuta kun kuvaamaan...

HeikkiS